KeMuksi kasvamisesta - Koti löytää PoisMuuttajan

Radan varressa sen pitää olla!

Ohitettuani Tampereen, Hämeenlinnan, Riihimäen ja Järvenpään pysähdyin Keravalle. Tiihosen Vuokko, Iso-Koiviston Antti ja vähin Pitkäsen Tiinakin herättelivät ja pohjustivat Kerava-uteliaisuutta.

Keravalla on komea plussakasa: upea kirjasto, vireä ja monipuolinen kulttuurikeskus (Kari Hotakainen on siellä tällä viikolla, torstaina 13.9.), Taide- ja museokeskus Sinkka, Kerava opisto, jossa voin opiskella italiaa ja kirjoittamista, rempattu uimahalli avantoineen avataan joulukuussa, 11 kilometrin päässä on Kuusijärven lähes koko päivän löylyisä avantosauna, tiiviissä ja silti vihreässä keskustassa asuvana en tarvitse autoa: junalla pääsen Helsinkiin ja lentokentälle 20 minuutissa, junalla pääsen myös käymään (Tikkurilassa vaihtaen) Etelä-Pohjanmaalla.

Myös Mikko Rimmisen hulvattoman hauskan Nenäpäivän lukeminen houkutti tutustumaan Keravaan. Tapani Baggen muutamat kirjat tapahtuvat myös Keravalla, etenkin Korhonen ja kadonnut faija, jonka antama kuva Keskikadun karmeanharmaista 15-kerroksista tornitaloista ei yhtään saanut epäröimään muuttoa yhteen niistä.

Ensin etsin omistuskaksiota. Mutta onko pakko omistaa seinät, katot, lattiat, joiden sisälle kodin pehmustaa. Eikö ikäihmisen ole kevyempi olla, kun ei tarvitse huolehtia omasta asunnosta!

Kun muistin PoisMuuttajan tunnuslauseet: Pieni on kaunista ja Vähä riittää, aloin hakea kaksiota Vuokraturvan tarjonnasta. Keskikatu kuuden 13. kerros säväytti. Kaksio oli valoisa, tilava, houkuttava. Asunnossa oli jo ollut näyttö, joten äkkiä pikahakemus selityksineen, vaadittuine asiakirjoineen; apua, ehdinkö, voisiko tämä olla onnistua!

Olen nyt nukkunut 13. kerroksessa 13 yötä, enkä ole hetkeäkään epäillyt, etteikö tämä olisi kotini.

”Ehkä uusi koti löytää sinut”, lohdutti Rea Tiirola-Tyni joulun alla 2016, kun vaihdoimme kuulumisia, ja murehdin, mistä koskaan löytäisin uuden kodin. Rea on nyt Taivaan Kodissa. Minut löysi tämä 13. kerroksen kaksio, ja minusta tuli KeMu.

”.

Meluherkkä entinen minä nauttii lentokoneitten yli- ja vierilennoista. Myös junien jyskytyksen voin kuulla. Liike ja matka merkitsevät aina enemmän kuin päämäärä. Kun suljen ikkunat, on ihan hiljaista. Olen kotona.

Makkarin ikkunasta voin seurata auringon laskua, keittiöstä näen auringon nousun. Yöllä kaupungin valokajo pehmentää pimeän.

Olen kotona. Olen KeMu, ja minut täyttää riemukas vapauden tunne: luvassa on uusia kokemuksia ja seikkailuja.