Kari Hotakainen - Kirjailijasta ihmiskirjailijaksi

Kari Hotakaisen runokirjoja olin kyllä selaillut, mutta Lastenkirja(1990) kolahti täysillä, tietysti silloiseen lastenkirjastotätiin ja muutoinkin. Lastenkirja on kuin leikkikehä täynnä hyviä tyyppiä: Juntti-Mutteriin, Viluttitanssijaan, Humppa-Veikkoon, Keijo Ilmaseen ja Ritva Kumpuseen saamme tutustua kirjan eka osassa, Tyypit tulevat. Toisesta luemme, mitä sattui ja tapahtui. Kaikkien lasten vanhemmat ovat vanhempia vauvoja -osaston tarina Oltiin vauvoja riemastutti nauramaan ääneen:

”Eräänä päivänä kauan sitten me kaikki oltiin vauvoja, pehmeitä ja hikisiä oltiin, juu. Asuttiin sylissä, sängyssä ja lattioilla. Ja katossa roikkui härveli, jolle hymyiltiin kun Isä sitä heilutti. ..Oli se huisia ja jäykkää aikaa. Ei ollu jalat kunnossa, ei päässy liikkeelle. Piti olla vauva koko ajan.”

Priit Pärn on kuvittanut Lastenkirjan, Ritvan ja Satukirjan.

Ritva (1997) on hyvin syvästi vaikuttava tarinakokoelma, jossa monet Lastenkirjat tyypit ovat kasvaneet leikkikehästä Ritva Kumpusen, jakomäkeläisen talonmies Laitimmaisen vaimon, kertomuksissa. Jo tämä aviopari saa syrämmen syrjälleen: jokaisena hääpäivänä Laitimmainen joikuu vaimolleen rakkaudestaan sanattomasti, koska ”rakkaus on niin iso asia, että jos sen tuosta vaan laskee suustaan, kallio halkeaa ja astiat särkyvät.”

Kaksi tyyppiä tulivat minulle tärkeiksi vinkkarivuosina: Keijo Ilmanen, joka melkein tappoi isänsä munkin takia ja Irja Tsutsunen, joka antoi piirroksellaan vaimonsa kuoleman mykistäneelle Erkille äänen takaisin. – Sinustahan vois tulla isona hiljaisten hoitaja, Erkki sanoo Irjalle. Keijosta ja Irjasta kerroin kymmenissä luokissa kouluvierailuilla. Näiden kahden lisäksi tarinansa saavat monet muut mielenkiintoiset lapset.

Hotakaisen tapa kuvata näitä tyyppejä: heidän ominaisuuksiaan, hassuuttaan, traagisuuttaan, oivalluksiaan, mielikuvitustaan, on verrattoman huvittavaa ja kepeää. Silti kuvauksissa on huumorin keskellä tumma virta, kuten elämässä usein on samanaikaisesti valo ja pimeä, itku ja nauru.

Näytän hyvältä ilman paitaa on 2000 ilmestynyt tarinakokoelma, jossa 17 nuorta kertoo pätkän omasta erittäin erityisestä elämästään.Tarinat ovat lyhyitä, nasevia, hauskoja ja uskomattomia, kekseliäitä. Osan voi sanoa olevan todenmakuinen, suurimman osan ei. Todenmakuisuus yksi yhteen ei mielestäni ole kirjalle välttämätön plussa. Ei ainakaan jollei sitä todellisuutta näytetä jostain uudesta, oudosta tai huvittavasta kulmasta. On elämän tosi ja kirjan tosi. Hotakainen taitaa kuitenkin kirjoittaa humoristisen kirjan toden sisään kiinnostavasti myös elämän totta.

Yläkouluikäiset ovat haastavimpia kuulijoita, joiden edessä kirjavinkkaustilanteessa olen ollut. Siinä ei parane esittää tai teeskennellä mitään, on löydettävä oikeat sanat, joilla kuvata parhaita kirjoja, mitä tietää. Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa on pelastanut lukuisilta katastrofeilta ja saanut teinit kallistamaan korvansa. Parhain voittokokemukseni on Ikaalisista, jossa kasiluokan pomo oli päättänyt, että tuota tätiä ei kuunnella. Mutta Hotakaisen tarina Suomen etä-isistä suovutti tämänkin sakin: ”Mut sitä mä en ymmärrä, miks äijien pitää lähtee niin karseille paikkakunnille. Parkano on pahin. Mä olin siellä eron alkuaikaannkolme kuukautta. Virkeä kesäkunta. Pari kuppilaa, äsmarket, hautaustoimisto ja nuorisotalo. Kuppila piripintaan täynnä aloittelevia etä-isiä…”

- Onko lapsellista aikuisen lukea lastenkirjoja? kysyi eräs tuttu hiljan lukiessaan uudelleen Hotakaisen Lastenkirjaa. Koskaan, ei ikinä, aikuiselle ole pahasta lukea lasten- ja nuortenkirjoja yleensä, eikä etenkään Kari Hotakaisen kirjoittamia. Niissä on oma sanomansa aikuislukijalle.

Keravan kirjastossa torstaina 13.9. on eteiseen ulottuva jono, kun menen sisään 16.55. Kello 18 toimittaja Seppo Puttonen haastattelee kirjailija Kari Hotakaista, jonka ihmiskirja Tuntematon KIMI Räikkönen on hiljan ilmestynyt. – Jonon pää on täällä, saan ohjeistuksen ja siirryn oikealle paikalle. Jonotamme pääsylippuja Pentinkulma-saliin, jonne mahtuu 150 henkeä. Tilaisuus on maksuton, mutta sisälle pääsee vain pääsylipuillla, sillä keravalaiset ovat innokasta yleisöä kirjaston tilaisuuksissa. Tälläkin kertaa sali on täppösen täysi.

Lippuja aletaan jakaa viideltä. Ne saatuamme jonotamme saliin: aika edestä on paikan löydyttävä.

Ajoissa olo ja jonottaminen kannattivat. Näen hyvin sekä Puttosen ilmeet että Hotakaisen vähäilmeisyyden. Yleisö heltiää monesti nauramaan ääneen: haastattelu on kiinnostavaa ja hauskaa kuunneltavaa, jossa huumorin lomassa vilahtelee viisaita ajatuksia.

Kari Hotakainen on kirjoittanut runokirjoja, lastenkirjoja, nuortenkirjoja, fiktiota aikuisille ja nyt kirjan formulakuskista! Hotakainen ja Räikkönen! Kirjailija ja formulakuski!

Hotakaista alkoi kiinnostaa kirjoittaa alasta, josta ei tiedä yhtään mitään. Tavatessaan Kimin ensi kerran hän oli sanonut, että ei ymmärrä mitään Kimin alasta. – En mäkään sun, oli Kimi vastannut. – Joten yhteisymmärryksessä lähdettiin liikkeelle, kertoo Hotakainen.

Ja ny meen petiin lukemaan Tuntematonta KIMI Räikköstä.