Keravalla risteilee runsaasti pyöräily- ja kävelyteitä, puistomaisia polkuja ja houkuttavia juntuja.
Keskustasta etääntyessä olen onnistunut eksymään monta kertaa, kiireettömästi. Mukana olevia karttaa ja suurennuslasia en ole monesti tarvinnut, sillä täällä puhutaan myös suomea. Enkä mä oo hävenny palijastaa ”tuoreutttani” kysymällä, mihinä mä ny oon, mihinä päin Keskikatu on.
.
Keravan pluspisteistä yksi on kadonnut: uimahallin remontti valmistunee vasta vuoden kuluttua, vaikka sen piti kesäisen tiedon mukaan olla nyt joulun alla valmis.
Keravan elokuvatarjonta on tuonut kaksi plussaa miinuksen tilalle! Keravalla ei ole elokuvateatteria. Kaupunki muistuttaa tässä Seinäjokea: jos ei ole vuorta eikä järveä, ne tehdään.
Jos ei ole elokuvateatteria, niin järjestetään sellainen. Keravalla jopa kaksi.
Onnnistuin viikon sisällä näkemään viisi elokuvaa, joista jokainen oli kiinnostava lajissaan ja
katsomisen arvoinen.
katsomisen arvoinen.
Keravan kaupunginkirjasto
on kuulu monipuolisesta kulttuuritarjonnastaan. 120 tuolin Pentinkulma-sali muuttuu
leffateatteriksi (valitettavasti tasalattiaiseksi) kerran kuussa tiistai-iltaisin KIRJASTOKINON esittäessä
maksutta laatuelokuvaa. Olin katsomassa upeaa chileläistä, Oscar-palkittua Fantastista naista, jonka on ohjannut Sebastian Lelio. Fantastinen nainen on
hyvin kaunis realistisuudessaankin ja myös tunteisiin vaikuttava. ****
Leffalauauantaina kerran kuussa kirjastossa on katsottavissa pari elokuvaa, ja ennen elokuvia on katsojille kahvia, keksejä ja hedelmiä tarjolla. Ja kaikki on ilmaista. Suomen hauskin mies on Heikki Kujanpään 2017 ohjaama traaginen ja humoristinen elokuva punavankien leirin tapahtumista. Se perustuu tositapahtumiin, toki fiktion vapain keinoin toteutettuna. Leirillä on joukko työväenteatterin näyttelijöitä, jotka ryhtyvät yhdessä tekemään teatteria. Pääosan esittäjä, Martti Suosalo, vastaa leirin johtajan haasteeseen ja saa mukaansa koko teatteriseurueen. Martti Suosalon taituruutta sanani eivät riitä kuvaamaan. Elokuva on kamala ja upea: se kuvakulmat vaihtuvat yllättävän nopeasti kurjuudesta huvittavuuteen, ja ääneen nauramisen lomassa oli Serla-liinalla käyttöä. Elokuvan jälkeen ohjaaja Heikki Kujanpää kertoi elokuvan valmistamisesta.*****
Keuda Cinema
Storyhill
(Storyhill.fi) on Kai Itämäen
perustama yhdistys, joka on yhteistyössä Keuda-talon kanssa järjestänyt vuoden
verran leffa-viikkoja Kerava-salissa, jossa on lainassa oikea elokuvaprojektori.
Viikon aikana on mahdollisuus nähdä 5-7 elokuvaa. Esitykset ovat maksullisia.
Aivan uusi kokemus oli
Leffa ja viini –näytös, jolloin katsojat voivat ostaa poppareiden lisäksi
mukaan viinipullon. Kerava-sali on laskeutuva auditorio, jossa edessä olevan
istuimen selkänojasta voi nostaa eteensä kirjoitus- tai viinilasitason.
Leffa ja viini –kokemukseni elokuvana oli Bryan Singerin ohjaama The Bohemian Rhapsody, joka
Leffa ja viini –kokemukseni elokuvana oli Bryan Singerin ohjaama The Bohemian Rhapsody, joka
on yli
parituntinen, vaikuttava Freddie Mercuryn elämäkerta. Rockyhtye Queen eikä sen
tuotanto ollut minulle erityisen tuttua, joten elokuva oli mielenkiintoinen
elämys. Vain pari kappaletta tunnistin entuudestaan. Rami Malek vaikutti istuvan erinomaisesti Freddieksi – ainakin
asiaan perehtymättömän mielestä. ****
Timo Koivusalon tuotantoa on ristiriitaisen vastaanoton saanut Olavi Virta, jonka katsoin pitkästymättä ja nauttien tuttujen laulujen nostalgisista tunnelmista. Olavi Virtana on söpö Lauri Tilkanen. Laulajanääni on kuitenkin aitoa Olavi Virtaa. Hurja ja monipolvinen on Olavi Virran elämä ollut, ja raskailta vaikuttavat laulujen lunnaat paitsi taiteilijalle myös hänen perheelleen. ***
Oma maa oli viimeisin näkemästäni viidestä elokuvasta. Se on Markku Pölösen ohjaama lähihistorian kuvaus, jossa upeat Oona Airola ja Konsta Laakso esittävät rakastuvaa ja rakastavaa paria. Heidän liittoaan eivät Oonan näyttelemän Malmbergin Annin vanhemmat hyväksy. Nuoret muuttavat sankkaan korpeen ja aloittavat siellä kylmän tilan raivaamisen kotitilaksi. Elokuvassa Suomi on kaunis metsineen ja järvineen, mutta helppoa ja leveää leipää se ei lapsilleen tarjoa.
Nuoret kuitenkin uskovat
vaikeuksienkin jälkeen tulevaan niin kuin sotien jälkeen ihmisten oli
uskominen, kaikesta huolimatta. ***
Vaikka olin lukenut monen näkemäni elokuvan negatiivisen kritiikin, päätin unohtaa ne ja katsoa leffat avoimella mielellä ja omin silmin. Päätös kannatti. Eivät nämä kehnoja olleet, mutta vain Suomen hauskimman miehen ja Fantastisen naisen haluan nähdä uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti