Go Runo Go 2

Eino Leinon, runon ja suven päivänä lompsottelen hitaasti Humalistonkatua toria kohti. Jossain siellä on Turun kuulu kirjasto, torin ja joen välissä.

Vaan ei tule tori eteen tai se kuoppa, jonka paikalla tori on ollut. Olenko eksynyt? Turussa?

Käännyn vasemmalle ja vielä vasemmalle, enkä kysy, en kyllä kysy.

Löydän Wiklundin kulmalle, mutta en näe mitään kirjastomaista rakennusta. Hyökkään siistin herrasmiehen kimppuun, ja kirjaston sijainti selviää.

Kirjastossa saan käsivarresta pitäen –opastuksen Kirjastopihalle, jossa Turun Go Runo Go –tapahtumaa vietetään Markku Innon kunniaksi. Go Runo Go on Markun säe.

Kirjastopiha on yllättävän iso, puun juurella on kookas myyntipöytä, jossa on myytävänä  laaja valikoima runokirjoja. Aurinko paahtaa kuumasti, pihan keskellä lehmä seisoo  tyynenä. 

Runon iltapäivässä esiintyy iso katras jo tunnettuja kirjarunoilijoita ja lavarunoilijoita, taannoinen Poetry Slamin Suomen mestari Juho Kuusi sekä nyt titteliä kantava Nihkee akka. Heidän lisäkseen Reetta Niemelä, JK Ihalainen, Santtu Puukka, Nelli Ruotsalainen, Rosanna Fellman, Bonanza Trio feat, SITOI ja Susinukke Kosola. Näiden lyyrikoiden lisäksi lava on vapaa ja mic open kaikille halukkaille.

Kansalaisfoorumi järjesti keväällä lavarunoustyöpajan, jossa runoilija Harri Hertell opasti meitä lavarunouteen kirjoittajina ja esittäjinä valaisevasti, lempeästi ja kannustavasti.

Ennen Turkuun lähtöä kävin karun taistelun mielessäni: mennä vai jäädä kotiin. Lähteminen voitti. Nyt olen täällä enkä vielä kadu.

Pihan laidalla on kahvila. Mahan kroonisesta jännityskipristyksestä ja kurkun pään jännityskuristuksesta piittaamatta ostan kahvia. Olo on kovin kohkeinen: suu on kuiva, ajatus harhailee ja palaa aina omanapaiseen jännittämiseen. Kadunkohan katkerasti myöhemmin?

Tunnelma harmailla lankkupenkeillä istuvien kuulijoiden, lupsakan juontajan ja rentojen esiintyjien keskellä on kotoisan leppoisa. Me olemme runon ystäviä.

En muista tarkasti esiintyjäjärjestystä, mutta erilaisia runoja kuunnellen kuluu tunti ja kolme varttia liian nopeasti. Nyt lava on oupenmikkiläisten. Ilmoittauduin reippaasti heti tilaisuuden alussa ja olen ensimmäisenä vuorossa.

Nousen matalalle lavalle, pystyn hengittämään, pysyn pystyssä, kädet vain vapisevat.

Otan mikin vasempaan käteen, vien ihan suun eteen ja kysyn, onko tää hyvä. Juontaja nyökkää, mutta mikki ei toistakaan ääntäni. Miksi? Tarkoittaako se; anna olla, lähde pois. Tulet vielä katumaan. Minulle tuodaan toinen mikki. Aloitan.

Oikeassa kädessä olevat runot tärisevät hiukan. Mutta runo kulkee. Kuulijat naurahtavat. Hyvä merkki. Runon loputtua taputetaan. Toinen runo on lyhempi ja rohkeampi. Taas aplodeja.

Kolmas runo, Vilja-Tuulian enot, aiheuttaa useamman pyrskähdyksen. Neljäskin sujahtaa ja sitten on viimeisen aika.

Et tule!/ Älä sitten tule!/ Menköön takkisi vetoketju juopontuuriin./ Pudotkoon autosi pakoputki jokeen./ Vieköön tuuli lippalakkisi./ Tulkoon rakko kantapäähäsi, manaan armastetulle, joka ei tule nyt, ei joskus. Yleisö nauraa ihanasti Tulisit nyt –runolle.

Kiitän ja poistun. Ja palaan takaisin kysymään:

Arvaatteko, monesko kerta tämä oli?

Ensimmäinen, kuuluu oitis.

Ymmärrän heti, mistä oikea vastaus juonsi: minähän tarkistin alussa, miten mikkiä on pidettävä.                         

Uskalsin! Mikä kepeys! Mikä olo onnellinen! Rohkenin lukea omia runoja! Ja edes lopuksi huomasin jopa kiittää.

Ei tarvitse katua, mitäs läksit!

Rohkaistuin myös kertomaan Susinukke Kosolalle (kuvassa vasemmalla, oikealla tuntematon runon ystävä) Kallioniemen Tuulan ihailijaterveiset.

Esiintymisen jälkeinen euforia kierittää jotain kosteaa silmäkulmiin. Miten muutaman oman runon esittäminen voi olla näin rankkaa? Toisten runoja olen tulkinnut kymmeniä vuosia, ja se on sata kertaa helpompaa. Omia lukiessa paljastaa itsensä kaksin verroin.

Turkulaisille ronskiakin huumoria heittävä Nihkee Akka, maagisesti tekstejään esittävä Susinukke Kosola ja Markku Innon runoja tulkitseva J.K.Ihalainen  jäivät vahvimmin ekakertalaisen tärisevään mieleen.

Go Runo Go! Kalenterissa on jo nyt merkintä to 12.9. Iso Omena!