Kirjeet lumoavat

Terhi Rannelan Kirjeiden lumo (Karisto, 2021) on tavallaan kirje kaikille kirjan, kirjeen, kortin, päiväkirjan, muistilappusten kirjoittajille.

Kirja kuvaa kirjoittamista monista kokemuskulmista, ei vain kirjeiden tai päiväkirjojen, kirjoittamisen aikaa, ei vain tänään ”Kynällä kirjoittaessa aika hidastuu ja mieli rauhoittuu”, vaan aikaa kauan sitten ja ehkä myös tulevaa. Tämän kirjoittamisen seikkaperäisen tietopaketin Terhi Rannela on avannut lukijalle helposti luettavaksi ja mukaansatempaavaksi lukukokemukseksi. Kirjailija on tunnetusti tuottelias, ja monenlaisia teoksia julkaissut: historiallisia romaaneja, nuortenkirjoja, kirjoitusoppaita. 

Terhi Rannela kertoo kirjoittamisen lajeistaan ja tyyleistä ja taustoittaa kertomaansa monien tutkijoiden ja mielenkiintoisten harrastajien ajatuksilla ja käsityksillä. Samaan tapaan kuin Äiti-kirjassaan Terhi lähtee liikkeellä omista ajatuksista, tunteista ja kirjoittamisesta, mutta ei tyydy siihen, vaan vahvistaa sanomaa lainaamalla tunnettuja tekijöitä.

Terhi Rannelan vahva tutkijaominaisuus ja viehtymys historiaan tulee loistavasti esille: postin kulku (Kustin polku, yritin kyllä, mutta en malttanut) ”pitkässä juoksussa”, postimaksujen ja -merkkien kehittyminen, päiväkirjojen synty, tarkoitus, kohde ja mahdollinen lukija, kaunokirjoituksen taito, kirjeet Johannes Vermeerin maalaustaiteessa ja paljon muuta kulttuurihistoriallisesti arvokasta ja kiinnostavaa Kirjeiden lumo sisältää.

Kirjailija on paneutunut Sofia Tolstajan ja Aino Kallaksen elämään julkaistujen päiväkirjojen kautta ja amerikkalaisen Helen Hanffin ja lontoolaisen Marks & Co –antikvariaatin kirjeenvaihtoon. Helen Hanff tilaa 1949 Lontoosta loppuunmyytyjä kirjoja, joita ei hänen kotimaastaan löydy, ja lähettää puolestaan kiitollisena runsaita ruokapaketteja kirjakaupan henkilökunnalle.

 Vaikka tein vuosikymmeniä työtä kirjastoissa, koskaan ei vastaani tullut kirjeiden kirjoitusoppaita. Niitäkin olet löytänyt Kirjeoppaasta (WSOY, 1924) ja Lemmentulkista (1926) Juho Toiskallion Graffitiin. Wraitterin käsikirjaan (Moreeni, 2020) ja Erling Kaggen Kaikki paitsi käveleminen on turhaa –teokseen (Art House, 2020).

Käsinkirjoitetut tarinat muistetaan paremmin kuin läppärillä tai tietokoneella kirjoitetut. Väitöskirjatutkija Satu-Maarit Frangou toteaa: ”Kirjoituksen opetuskäytäntöjen ja kirjoitusmenetelmien tasapainottaminen jo varhaisessa vaiheessa on välttämätöntä oppimistulosten parantamiseksi.” Mutta myös näppäilytaitoja on kehitettävä, jotta digitalisoituva maailma ei tule pelottavaksi ja vieraaksi.

Viehkeän kannen vinjettikuva on Satu Kontisen. Kansi on kuin kukkainen koru, se melkein tuoksuu ja vetoaa kirjoittamaan, kuten monenlaiset kirjepaperit. Se myötää Kirjeiden lumon eräänlaista nostalgiaa, joka ei kuitenkaan ole kirjan painavin tuntuma. Painavin on ihana innostaminen ja kannustaminen kirjeiden kirjoittamiseen käsin.

Kirjan lopussa on laaja lähdeluettelo, tunnollisen tutkijan tapaan.